Cornish rex

Rotu on saanut alkunsa Englannissa Cornwallissa, missä vuonna 1950 maatiaiskissa sai kiharakarvaisen pennun nimeltä Kallibunker. Se koeristeytettiin emonsa kanssa ja huomattiin, että turkin kiharat olivat periytyvä ominaisuus. Ensimmäiset cornish rexit saapuivat Suomeen 1960-luvulla Tanskasta ja Englannista ja vuosien saatossa rotu on tullut yhä suositummaksi, nykyisin pentuja on hyvin saatavilla ja cornish rexien taso on Suomessa yleisesti korkea.

Itse rakastuin aikoinaan cornish rexin ihanaan ihmisläheiseen luonteeseen, aktiivisuuteen ja upeaan ulkonäköön. Ehdottomasti huomiota herättävimmät piirteet cornish rexin ulkonäössä ovat korkealle pään päälle sijoittuneet suuret korvat, pehmeä, laineikas ja ihonmyötäinen turkki ja elegantti vartalo. Cornish rexillä on vain pohjavilla, mikä tekee sen turkista superpehmeän – se pitää itse kokea! Myös viikset ja kulmakarvat ovat kihartuneet. Cornish rexeillä ovat kaikki värit ja kuviot sallittuja, näyttelymaailmassa rotu jaetaan yhdeksään väriryhmään.

Luonteeltaan cornish rex on ihmisläheinen, aktiivinen ja vilkas kissa, joka rakastaa osallistua kaikenlaisiin kodin hommiin aina tiskauksesta remontointiin. Toki kaikki on aina kissakohtaista, joten vaikka Sinun rexisi ei olisikaan aktiivinen lähes ärsyttävyyteen saakka, ei se ole mitenkään epänormaalia. Eihän me ihmisetkään olla kaikki samanlaisia. Ensisijaisesti suosittelen cornish rexiä ihmiselle, joka haluaa viettää kissansa kanssa aikaa ja tykkää siitä, että cornari osallistuu ja puuhailee, eikä oleta sen kököttävän sohvannurkassa katsellen maailmaa – parhaassa (reximäisimmässä) tapauksessa kissa haluaa viettää kanssasi paljon aikaa ja seuraa maailmaa olkapäältäsi.

En suosittele cornish rexiä ainoaksi kissaksi joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Parhaimmillaan cornari on toisen (tai useamman) aktiivisen kissan kaverina, jolloin se saa purkaa kissamaisin tavoin energiaansa.

Enemmän rodusta voit lukea Cornish rex ry:n sivuilta.