Terveys

Tekstissä esiintyy varmasti sanoja, joiden merkitystä en ole tajunnut avata helposti ymmärrettävään muotoon. Kysy rohkeasti vaikka sähköpostilla, jos joku kohta vaatii selitystä tai avaamista – kerron mielelläni lisää!

Kasvattaminen merkitsee minulle sitä, että kasvattaja vie rotua omalta osaltaan eteenpäin. Suunnittelen jokaisen pentueeni siten, että se on minulle kasvatuksellisesti tärkeä – en koskaan tee pentuetta vain ”huvin vuoksi”. Jokaisesta pentueesta on tavoite jättää vähintään yksi yksilö jatkokasvatukseen. Tästä syystä pentueen vanhemmat pyritään valikoimaan siten, että ne täydentävät toistensa puutteita. Esimerkiksi heikkoturkkisemmalle yksilölle etsin hyväturkkisen kumppanin, ettei kasvatus menisi takapakkia.

Tavoitteenani on kasvattaa kissoja, jotka ovat tulevien omistajiensa mahdollisimman terveitä ja pitkäikäisiä perheenjäseniä. Kasvattajana se on minun tehtäväni tehdä jokaista pentuetta varten tarvittava pohjatyö mahdollisimman hyvin – kasvattajan tehtävä on tutustua kasvatuskissojen sukutauluun ja mahdollisuuksien mukaan sukutaulun kissojen terveyteen ja muihin mahdollisiin seikkoihin. Kasvattaja on se henkilö, joka tekee päätöksen yhdistää kaksi kissaa ja kasvattajan tehtävä on myös ITSE kantaa vastuu tekemistään yhdistelmistä. Turha syytellä muita, jos itse on kaksi kissaa yhteen laittanut. Kasvattaminen ei ole useinkaan ruusuilla tanssimista ja pelkkää söpöjen pentujen tuijottelua…

Kasvatusvalinnoissa terveys on minulle se ensisijainen valintakriteeri – astutussuunnitelmat käyvät toteen vasta sitten, kun kissani ovat sydänultrattu sydämiin erikoistuneen eläinlääkärin toimesta ja sydämet on terveeksi todettu. Lisäksi kasvatuskissani ovat testattu FIV- ja FeLV-negatiivisiksi (kissojen immuunikato- ja leukemiavirukset). Myös kissojen veriryhmät ovat tiedossa ja tarvittaessa (esim. tuontikissat) testataan myös parasiitit, flunssat ja sieni. Esimerkiksi sellaiset kissat, jotka ovat usean pentueen sukutaulussa (esim. Nonna, jolla kasvatukseni aloitin) ja kissat, jotka pysyvät leikkaamattomina pidemmän aikaa pyrin ultraamaan vähintään toistamiseen, sillä esimerkiksi sydänsairaus HCM saattaa puhjeta vasta myöhemmin. Mahdollisuuksien mukaan sydänultraan myös leikattuja, kasvatukseen käytettyjä kissoja. Myös PRA-testaan sellaiset kasvatuskissani, jonka PRA-status ei ole selvillä vanhempiensa kautta.

Itse pyrin käyttämään sydänultrassa vain Pawpeds-oikeudet omaavilla eläinlääkäreillä, jolloin sydänultratulos päivittyy eläinlääkärin lähettämänä Pawpeds-sukutaulutietokantaan. Lista Derekaz-kissoista Pawpedsissä, kissat joiden nimen perässä [h] on sydänultrattu Pawpeds-oikeudet omaavan lääkärin toimesta ja linkkiä klikkaamalla näet sydänultran tuloksen.

En koskaan uskaltaisi käyttää kasvatukseen kissaa, jonka sydäntä ei ole ultrattu. Valitettavan usein kuulee, että kissa ”sydänultrataan vasta sitten, jos sydänkuuntelussa jotain epänormaalia kuuluu” – sydänkuuntelu ei kuitenkaan ole mikään tae siitä, että kissalla olisi terve sydän. Aina joskus kuulee myös, ettei ole järkeä sydänultrata alle sen ja sen ikäistä kissaa / ettei kissan suvussa ole sydänongelmia, niin turha ultrata / ultrahan kertoo vaan ultrahetken tilanteen sydämestä.. Mutta jos ei kissan sydäntä koskaan ultralla terveeksi todeta, kuinka voi kukaan puhtaalla omallatunnolla sanoa, että kissalla olisi terve sydän? Ainoastaan ammattitaitoinen lääkäri tarpeeksi hyvällä laitteistolla varustettuna voi todeta ultraäänitutkimuksella, että kissalla on ultraushetkellä terve sydän ja sillä ei ole esimerkiksi synnynäisiä rakenteellisia poikkeavuuksia sydämessään. Haluan kasvattajana voida sanoa ja tarvittaessa pennunkysyjälle todistaa, että EDES sillä sydänultraushetkellä kasvatukseen käyttämälläni kissalla on ollut terve sydän. Mielestäni kannattaa tehdä ennaltaehkäisevää työtä rodun terveyden hyväksi ja se on yksi syy miksi sydänultraan kasvatuskissani. Mielummin toimii nyt, kun sydänsairaudet eivät ole ongelma rodussamme kuin vasta sitten, kun laajoja ongelmia olisi.

Epäonnisena esimerkkinä toimikoon Babi-pentu, joka jouduttiin lopettamaan 15 viikon iässä pahan synnynäisen sydänvian vuoksi. Kannattaa käydä lukemassa Babin surullinen tarina, jonka kirjoitin Suomen Rex-kissayhdistys ry:n Rex Uutiset -lehteen (1/2018). Tekstilläni haluan muistuttaa kaikkia sydänultraamisen tärkeydestä, se on pieni investointi rotumme, kissojemme ja tulevien pennunostajien hyväksi!

Yhteenvetona mitä terveys minulle kasvattajana merkitsee – se on pohja kasvatustyölleni. Pyrin tekemään aina parhaani pentueideni ja kissojeni eteen, olen velkaa sen tälle sydämeni vieneelle rodulle ja ihmisille, joiden perheenjäseniksi kasvattini pääsevät. <3 Ensin on terveys, sitten luonne ja koska rotukissoja standardin mukaisella ulkonäöllä kasvatetaan, tulee ne ulkonäköseikatkin ottaa huomioon totta kai – mutta ei pelkästään ulkonäköä. Ei ole paljon iloa kissasta, joka näyttää upealta, mutta kuolee nuorena… 🙁 Ehkä olen joidenkin mielestä huono kasvattaja kun en käy ahkerasti näyttelyssä, mutta jos pitää valita, sijoitan vähät rahani mielummin sydänultriin kuin näyttelyihin.

Haluan kannustaa kaikkia kasvattajia avoimuuteen, myös niiden ikävien (ja etenkin niiden) asioiden osalta. Miten se palvelee rotua, jos kaikki ikävät uutiset vaan lakaistaan maton alle ja hyssytellään, ettei kukaan vahingossakaan siitä kuule? Ja pahimmillaan vielä käytetään esimerkiksi sairaita kissoja kasvatukseen.. Tätä kirjoittaessani viidenkymmenen kasvatin rajapyykki on ohitettu ja viimevuosille on osunut paljon epäonnea ja murhetta – mutta näinkin isolla kasvattimäärällä olisi suorastaan tilastollinen ihme, jos kaikki olisivat täysin priimaa ja tervettä, eikö? Mielummin olen avoin ja kerron ikävätkin jutut, kuin esittäisin kaiken olevan täydellistä. Eläimien kanssa tässä ollaan tekemisissä ja jokainen realistinen ihminen tietää, että joskus sairauksia ja vikoja ilmenee. Kerron nämä asiat silläkin riskillä, että joku pennunkysyjä säikähtää, että tässä kissalassa on sairaita kissoja – mutta asioiden kaunistelu ei lohduta ketään. Haluan kasvattaa ns. puhtaat jauhot pussissa ja ilman omatunnon kolkuttelua 🙂

Pyydän huomioimaan, että teksti on puhtaasti omaa pohdintaani ja ajatuksiani kasvattamisesta.